sunnuntai 28. elokuuta 2016

Riisuttu sukupolvi

Keskustelu itseään akateemisena pitävillä nettisivuilla* on rumaa musliminaisista ja heidän oikeudestaan pukeutua. Samalla pukeutumisen oikeus koskee tietysti kaikkia naisia.

Otan edellisen postauksen burkiniaiheen Ranskan uimarannoilla vielä esiin tässä postauksessa silkasta harmistuksesta ja sen vuoksi, että näen keskustelun aiheen ympärillä vääristyneen ja saaneen kammottavia ulottuvuuksia.

Pakkomielteenä näillä sivustoilla on ainainen naisten emansipoimisen logiikka. Osa keskustelijoista odottaa muslimimaailman naisten vapauttavan itsensä samalla logiikalla kuin länsimaiset naiset tekivät sen sata vuotta sitten, vaikka tämä on tietysti historiasta riippuen aivan mahdotonta.

Toinen asia onkin sitten se emansipoiminen ja sen suhteellisuus. Profiilikuvassaan jakkupukuinen nainen väittää, että naisen peittävä pukeutuminen on naisen kehoa objektivisoivampaa kuin bikineihin pukeutuminen. Siis että nainen on enemmän seksiobjektin roolissa, kun pukeutuu peittävästi, kuin että pukeutuisi paljastavasti.

Samalla logiikalla profiilin nainen on itsekin peittävässä jakkupuvussaan seksuaaliobjekti. Kannattaisikohan mennä bikineissä sinne virastotaloon töihin, että miespuoliset työkaverit ottavat työssä vakavasti eivätkä mieti mitä jakkupuvun alta löytyy.

Samalla tällainen naisen kehoa objektisoiva näkemys on totaalinen ja itse asiassa sovinistinen: edes pukeissa nainen ei ole vapaa roolistaan lihanpalana. Miten vapautuminen voisi sitten onnistua?

Nainen länsimaissa onkin onnistuttu riisumaan kokonaan miesten katseilta piiloon. Näistä riisutuista naisista on tullut miehille kasvotonta ja persoonatonta massaa. Pelkkiä tarjottimelle työnnettyjä tissejä ja perseitä.

Musliminainen peittää itsensä, koska arvostaa itseään ja kehoaan niin paljon, että haluaa vain läheisimpiensä näkevän sen peittämättä. Länsimaissa taas arvostusta lasketaan sillä, miten paljon on valmis paljastamaan.

Nämä kaksi maailmaa siis harvoin kohtaavat, ja jos kohtaavat, se tapahtuu joko hyvin fiksun ihmisen päässä tai asioihin ennakkoluulottomasti ja avoimesti suhtautuvan mielessä  - mitkä käytännössä ovat sama asia.

Länsimaisen siskon emansipoimishaaveet musliminaista kohtaan ovat siis lähtökohtaisesti arvoristiriidassa toistensa kanssa. Kuka tarvitseekaan sitä vapautusta ja mistä lähtökohdista?

Onko seksuaalisen objektisoimisen mittana arvokkaampi peittävä vaate vai pikkutoppi? Kummalta sinä naisena haluat tulla pelastetuksi? Nämä ovat arvottamis- ja elämäntapakysymyksiä.

Moni sisko länsimaissa myös luulee virheellisesti, että musliminaisia kollektiivisesti kaikkia pakotetaan pukeutumaan peittävästi. Tämä on taas ajattelua siitä lähtökohdasta, että länsimainen vaatetus on maailmankaikkeuden napa ja ainoa oikea tapa pukeutua. Länsimaista itsekeskeisyyttä siis, ja kulttuuritiedottomuutta.

Kollektiivinen pakottaminen on kuitenkin todellisuudessa yhtä kiehtova ajatus kuin että naisia länsimaissa pakotetaan pukeutumaan mahdollisimman paljastavasti. Osittainhan tämä pitää kulttuurissamme paikkansa, miettikää vaikka erilaisia ulkonäköpaineita työelämässä tai populaarikulttuurissa. Tämän vuoksi minäkin kirjoitan tätä blogia: en suostu pukeutumaan kulttuurini vaatimalla tavalla minihameeseen, jakkupukuun ja verkkosukkiin.

Kollektiivinen pakottaminen ja siihen perustuva pakkoriisuminen uimarannalla on erikoinen argumentti siitäkin näkökulmasta, että todella radikaalien perheiden naiset eivät edes pääse sinne rannalle, joten pakkoriisuminen osuu niihin enemmän tai vähemmän jo emansipoituneisiin naisiin. Eurooppa riisuu näin itse luomiaan naisen oikeuksia jokaisen musliminaisen burkinin ja huivin mukana mereen. Ja emansipoittaminen paljastuu tästäkin näkökulmasta pelkäksi länsimaiseen ylemmyydentuntoon käärityksi tietämättömyydeksi, kritiikittömyydeksi ja kulttuurivihaksi. Typeryydeksi, millä ei ole mitään arvoa ja mikä ei onnistu sittenkään vapauttamaan ketään.

Terrorismiin vetoaminen on kuitenkin kaikista absurdein näistä syistä, mihin vedoten huiveja revitään yksittäisten naisten päistä aseistettujen poliisien voimin Ranskassa. Se on lännen kollektiivirangaistus muslimimaailmalle, missä tietenkin käytetään, kuten sodassa aina, väkivallan ja koston kohteena kaikista puolustuskyvyttömimpiä yhteisöstä -  aseettomia naisia ja lapsia. Koska minä en ole oikeasti kuullut burkiniasuun, siis uima-asuun, naamioituneista naisista, jotka olisivat tehneet pommi-iskuja, veitsi-iskuja tai muitakaan väkivallan tekoja.

Mitäpä luulette näiden naisten lasten, jotka äitiensä sylissä itkevät kauhuaan, kun poliisi riisuu äitiä paljaaksi, isona tuumaavan meistä valkoisista ihmisistä? Mieti omalle kohdallesi: poliisi tulee tavallisen äidin luo ja vaatii julkisesti muiden katsellessa vierestä riisumaan paidan pois, rintsikat näkyviin vaan, ei sen väliä, pääasia että muita ihmisiä ärsyttävä lajinsa edustaja on julkisesti häväisty. Kuin pakotettu striptease-esitys. Omalle äidille.

Miten se menikään se klisee - haluatko oman äitisi, siskosi, tyttäresi päätyvän prostituoiduksi. Ymmärrettävästi juuri muslimeille tämä olisi erityisen vaikeaa. Länsi käy sotaa radikaali-islamia vastaan viattomien naisten kunnialla.

Ranskassa saadaan odottaa lisää pommi-iskuja, kun tämä väkisinriisuttu sukupolvi kasvaa äitiensä helmasta ulos.





*Akateemisia nämä sivut eivät tietenkään oikeasti ole, huolimatta niiden alkuperäisestä tarkoituksesta kuulemma olla, koska niillä kilpailutetaan mielipiteitä ja henkilökohtaisia näkökulmia, eikä jaeta tutkimustietoa, eikä kukaan kouluttautunut enää uskaltaudu sivulla esiintyvän pseudoälyllisyyden ja kritiikittömyyden ja muun älämölön vuoksi enää kommentoimaan. Jätän sivun yksityiskohdat tarkoituksella mainitsematta. Jätin itse myös kommentoimatta enää sivulla.